Parasta on työn itsenäisyys

Armeija avasi ovet kuljetushommiin

21-vuotias iittiläinen Eemeli Talja on toiminut Helokivellä kuljettajana reilun vuoden. Hän innostui kuljetusalasta armeijassa, jossa ajoi myös tarvittavat luvat isojen ajoneuvojen kuljettamiseen. Kun Helokiven kuljettajarekry armeijan jälkeen tuli vastaan Facebookissa, Eemeli haki ja sai paikan.

– Helokiveltä sai sitten koulutuksen tähän tehtävään, hän kertoo.

Eemelin ohjauksessa kulkee Scania r580, jolla hän ajaa polttoainekuljetuksia Haminasta Päijät-Hämeeseen. Päivän aikana lasti puretaan 1–3 huoltoasemalle ja päivävuoroissa kuljetetaan myös polttoöljyä. Päivät rekannupissa kestävät yleensä kuudesta kahteentoista tuntia.

– Koskaanhan päivän pituutta ei ihan tarkkaan tiedä, kun liikenteessä ollaan. Joskus kuuden tunnin päivä voi venyä 15-tuntiseksi, Eemeli sanoo ja kertoo aikataulujen väljyyden olevan kuitenkin yksi työn parhaista puolista.

– Koskaan ei ole minuutin tarkkaa ja aikatauluihin voi itse vaikuttaa. Työvuorojakin pystyy hyvin sovittelemaan ja vaikka vaihtamaankin kuljettajaparin kanssa.

Vastapainona vapaudelle vaaditaan kuitenkin kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, aikatauluihin ja siihen, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

– Kuljettajalta vaaditaan itsenäisyyttä, malttia, sopeutumiskykyä. Pitää myös osata olla aloitteellinen, jos tilanteet muuttuvat, luettelee Eemeli kuljettajan työssä vaadittavia ominaisuuksia.

Tärkeimpänä työkaluna auton ohella toimiikin tabletti, jolla kulkee kaikki kuljetusten tieto aina tilauksen toimitusosoitteesta kuljettajan ajoturvallisuuden seurantaan.

”Koskaan ei ole minuutin tarkkaa ja aikatauluihin voi itse vaikuttaa. Työvuorojakin pystyy hyvin sovittelemaan ja vaikka vaihtamaankin kuljettajaparin kanssa.”

Eemeli Talja

Työkavereita tavataan lähes päivittäin

Vaikka rekan nupissa istutaan yksin, kyllä työkaveritakin tapaa, Eemeli sanoo.

– Joskus nähdään lastauspaikalla, joskus hallilla, kun haetaan tai pestään autoa ja välillä satutaan samalle taukopaikalle vahingossa tai tahallaan, hän luettelee ja kertoo yrityksen myös järjestävän tapaamisia ja koulutuksia, joissa tapaa työkavereita. Yksinäistä ei tämä työ siis ole.

Eemeli vakuuttaakin olevansa kaikin puolin tyytyväinen työhönsä eikä haaveile muusta.
– Tämä on kivaa työtä kivassa porukassa. Toivottavasti saan tehdä tätä vielä monta vuotta.