Tekijä: yllapito@tammidigital.fi

Armeija avasi ovet kuljetushommiin

21-vuotias iittiläinen Eemeli Talja on toiminut Helokivellä kuljettajana reilun vuoden. Hän innostui kuljetusalasta armeijassa, jossa ajoi myös tarvittavat luvat isojen ajoneuvojen kuljettamiseen. Kun Helokiven kuljettajarekry armeijan jälkeen tuli vastaan Facebookissa, Eemeli haki ja sai paikan.

– Helokiveltä sai sitten koulutuksen tähän tehtävään, hän kertoo.

Eemelin ohjauksessa kulkee Scania r580, jolla hän ajaa polttoainekuljetuksia Haminasta Päijät-Hämeeseen. Päivän aikana lasti puretaan 1–3 huoltoasemalle ja päivävuoroissa kuljetetaan myös polttoöljyä. Päivät rekannupissa kestävät yleensä kuudesta kahteentoista tuntia.

– Koskaanhan päivän pituutta ei ihan tarkkaan tiedä, kun liikenteessä ollaan. Joskus kuuden tunnin päivä voi venyä 15-tuntiseksi, Eemeli sanoo ja kertoo aikataulujen väljyyden olevan kuitenkin yksi työn parhaista puolista.

– Koskaan ei ole minuutin tarkkaa ja aikatauluihin voi itse vaikuttaa. Työvuorojakin pystyy hyvin sovittelemaan ja vaikka vaihtamaankin kuljettajaparin kanssa.

Vastapainona vapaudelle vaaditaan kuitenkin kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, aikatauluihin ja siihen, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.

– Kuljettajalta vaaditaan itsenäisyyttä, malttia, sopeutumiskykyä. Pitää myös osata olla aloitteellinen, jos tilanteet muuttuvat, luettelee Eemeli kuljettajan työssä vaadittavia ominaisuuksia.

Tärkeimpänä työkaluna auton ohella toimiikin tabletti, jolla kulkee kaikki kuljetusten tieto aina tilauksen toimitusosoitteesta kuljettajan ajoturvallisuuden seurantaan.

”Koskaan ei ole minuutin tarkkaa ja aikatauluihin voi itse vaikuttaa. Työvuorojakin pystyy hyvin sovittelemaan ja vaikka vaihtamaankin kuljettajaparin kanssa.”

Eemeli Talja

Työkavereita tavataan lähes päivittäin

Vaikka rekan nupissa istutaan yksin, kyllä työkaveritakin tapaa, Eemeli sanoo.

– Joskus nähdään lastauspaikalla, joskus hallilla, kun haetaan tai pestään autoa ja välillä satutaan samalle taukopaikalle vahingossa tai tahallaan, hän luettelee ja kertoo yrityksen myös järjestävän tapaamisia ja koulutuksia, joissa tapaa työkavereita. Yksinäistä ei tämä työ siis ole.

Eemeli vakuuttaakin olevansa kaikin puolin tyytyväinen työhönsä eikä haaveile muusta.
– Tämä on kivaa työtä kivassa porukassa. Toivottavasti saan tehdä tätä vielä monta vuotta.

Keittiö vaihtui rekan nuppiin

Vielä kaksi vuotta sitten kokkina työskentelevällä Kata Kujalalla ei ollut edes henkilöauton kuljettamiseen tarvittavaa ajokorttia. Nyt 27-vuotiaan nuoren naisen ohjausta tottelee neliakselinen Volvo FH13, jonka kyydissä kulkee vaarallisia aineita.

-Yhtenä päivänä sanoin miehelleni, että olisi kivaa ajaa isoa autoa. Hän kannusti toimimaan unelman eteen, joten tässä sitä nyt ollaan, Kata nauraa.

Niinpä kokin työ vaihtui kerrasta yhdistelmäajoneuvon kuljettajan opintoihin Koulutuskeskus Salpauksessa. Ne toivat Helokivelle harjoitteluun syksyllä 2018 ja sillä tiellä ollaan. Vakituiset työt alkoivat tammikuussa.

-Oli kyllä mahtavaa työllistyä heti koulusta. Varsinkin, kun otin uutta uraa varten opintolainaakin. Palkka kaikkine lisineen on kuitenkin niin paljon parempi kuin kokkina, että eiköhän sen nopeasti maksa pois, Kata kiittelee.

Ammatinvaihdoksen myötä vaihtui muutakin kuin työympäristö keittiöstä rekannuppiin.

-Keittiöissä oli hyvin naisvaltaista, täällä taas on vain miehiä. Olen kuitenkin viihtynyt tosi hyvin. Joskus asiakkaat ihmettelevät, kun autosta laskeutuukin nainen, mutta hekin ovat suhtautuneet aina hyvällä, Kata kertoo.

”Tämä ei ole ollenkaan henkisesti niin kuormittavaa kuin keittiötyö, jossa on koko ajan kiire. Tässä työssä mennään turvallisuus edellä ja kun kuljetetaan vaarallisia aineita, se tarkoittaa, ettei aikataulua voi vetää kovin kireälle.”

Kata Kujala

Turvallisesti tien päällä

Katan mielestä työssä parasta on paitsi ajaminen itsessään, myös työn leppoisuus.

-Tämä ei ole ollenkaan henkisesti niin kuormittavaa kuin keittiötyö, jossa on koko ajan kiire. Tässä työssä mennään turvallisuus edellä ja kun kuljetetaan vaarallisia aineita, se tarkoittaa, ettei aikataulua voi vetää kovin kireälle.

Katan mukaan työ tarjoaa myös vaihtelua, kun välillä tavataan asiakkaita, välillä taas istutaan pitkiä matkoja yksin.

-En erityisesti kaipaa edes taukoja. Pysähdyn vain hyvän kahvin takia, en pysähtymisen ilosta, hän toteaa. Vain iltavuoroissa kahvia kuluu joskus enemmän ja useita vuosia aamuvuoroa tehneenä iltavuoroihin on ollut tototuttelemista.

Leppoisuus ja rauhallisuus onkin Katan mielestä työssä tärkeintä. Kiihkoilu ei sovi ison auton rattiin.

-Pitää muistaa, että ison auton kuljettajan on oltava varsin nöyrä tuolla liikenteessä. Meidän on huomioitava ensin kaikki muut tienkäyttäjät ja yritettävä mahtua sekaan. Heidän mielestään me myös olemme usein tukkeena. Joskus voi tulla tööttiäkin, Kata kertoo ja jatkaa.

-Jos nestemäinen kuorma on vajaa, se hölskyy kyydissä, mikä on osattava ottaa huomioon. Joskus tie on pelijäätä. Se vaatii taas erilaista ajotapaa, joten huomioitavaa siis riittää.

-Kyllä mua aluksi jännitti, kun kaikki sanoi, että eka viikko on paha. Mutta ei mikään kyllä ole ollut oikeasti kovin vaikeaa, Kata toteaa ja kertoo todella nauttivansa työstään.